Question number one

Mitä on muoti? Onko muoti vain ohikiitäviä trendejä, joista vain parhaat poimitaan päältä, vai onko siinä jotain muutakin? Minulle muoti merkitsee niitä ohikiitäviä trendejä, joista parhaiten itselleen ja omaan tyyliinsä sopivat elementit poimitaan, mutta on se muutakin. Minulle muoti toimii porttina kaiken arjen keskellä jonnekin muualle. Se on portti luksuksen pariin, missä välillä viettää mieluummin enemmän aikaa kuin esimerkiksi koulukirjojen parissa, jotka eivät ainakaan henkilökohtaisesti takaa loppujen lopuksi sen suurempia tunteenpurkauksia. Muodissa taas on tunteita. Se herättää aisteja; näkö-, kuulo-, tunto- ja jopa hajuaistin. Muoti tuo minun tapauksessani mielihyvää kaikille aisteille ja sen pariin on aina mukava palata. Se portti, joka antaa aisteilleni mahdollisuuden nauttia merkitsee minulle muutakin. Sen portin takana on maailma, jonka parissa unelmoin työskenteleväni jossain lähitulevaisuudessa. Se on oma henkilökohtainen päämääräni, ollut jo hyvän aikaa eivätkä ajatukset sitä kohtaan ole muuttuneet. Muoti, muotimaailma, vaatteet, asusteet – ne ovat vaan se juttu ja kaikki se, mikä tämän miljoonabisneksen takana jyllää. Siis sen kaiken glamourin takana, mitä netissä, lehdistä, tv:stä mistä vaan saa lukea, kuulla ja nähdä. Minua kiinnostaa se myös sieltä syvempää, aivan ytimestä saakka; luomisprosessista aina käyttöön saakka. Kuinka vaatteet suunnitellaan, toteutetaan, näytetään maailmalle, lähetetään lehdille kuvattavaksi, myydään – se kiinnostaa minua ja paljon. Tämä miljoonabisnes, joka työllistää monia, monia ihmisiä, vaikkakin joskus hieman arveluttavissa olosuhteissa (tästä lisää myöhemmin). 

Tiedän haluavani työllistyä muodin ja vaatteiden parissa, mutta tarkkaa suuntaa itselleni en ole asettanut. Suunnittelu, vaatteiden ompelu ja materiaalituntemus on tullut koulun myötä, joten sinänsä se suunnittelupuoli ja oman vaatemalliston luominen kiehtoo enemmän kuin ajatus pr- tai markkinointityöstä. Ei voi kylläkään kieltää, ettei suunnittelijankin työssä markkinointi olisi suuressa osassa, varsinkin jos on vasta oman puljun laittanut pystyyn. Siinä mielessä valmiit suhteet alan vaikuttajiin olisi jo hyvä olla olemassa, mutta ei kait kaikilla ole mahdollisuutta pyöriä alan kekkereissä kaupungilla. Tässä vaiheessa itsevarmuus ja itseluottamus nousevat avainasemaan, sillä uskoisin, että omaa brändiä rakentaessa itseluottamuksen puute voi tuottaa ongelmia myydä itseään eteenpäin. Oletettavasti siis jossain vaiheessa elämääni otan tähtäimeksi oman vaatemalliston, jonka parissa haluan kuluttaa aikaani toivoen siinä joskus tulevan jotain enemmän. Pelkkiä haaveitahan nämä ovat, mutta realistisia sellaisia. Ennen oman merkkini markkinoimista haluan tehdä jotain muuta, mutta muodinparissa silti.

 Olen aina ollut keskiverto oppilas, jonka koulunkäynti on ollut tasaisen paksua. Tietyissä aineissa aina loistanut, toisissa taas vähän vähemmän (matemaattiset aineet…) enkä koskaan ole oikeastaan ollut järin motivoitunut opiskelija loppujen lopuksi. Kavereiden kanssa hengailu ja juhliminen on enemmän ollut minua, mutta silti olen asettanut tavoitteeni suhteellisen korkealle. Haluan menestyä. Haluan tehdä jotain, mistä olen aina unelmoinut, enkä missään tapauksessa halua jäädä paikoilleni ja käydä töissä kahdeksasta neljään, vaikka joillekin tällaiset rytmit voivat sopia. Minulle ei sovi. Olen menevä, enkä lainkaan paikoillani pysyvä. Haluan tehdä asiat omalla tavallani, enkä niin kuin minua käsketään tekemään. Haluan päättää mihin menen ja milloin menen, määrittää omat aikatauluni. Tässä mielessä itselleen töitä tekeminen olisi kannattavaa, etenkin jos on samanlainen boheemi taiteilijasielu, joka mieluummin nauttii lasin tai kaksi viiniä, tekee muutamia raapustuksia omaksi ilokseen, kuuntelee musiikkia josta inspiroituu, selailee viimeisimmät muotilehdet ja räpeltää vaatteiden parissa jollain vanhalla ompelukoneella. Kuulostaa laiskalta, mutta täysin minulta. Mutta palatakseni koulunkäynti aiheeseeni haluan mainita, että olen aina kokenut, kaikesta tästä laiskuudesta huolimatta, oppivani paremmin tekemällä kuin istumalla koulun penkillä. Siitä pääsenkin seuraavaan haaveeseeni, joka on niinkin jännä kuin: haluaisin työskennellä vaatesuunnittelijan assistenttina vuoden tai pari, tai pari enemmänkin. Tuntuu, että saisin siitä enemmän irti kuin mitä koulu on minulle missään vaiheessa tarjonnut. Uskon ainakin, että saisin huomattavasti hyödyllisempää tietoa joltain, joka tekee ammatikseen sitä, mitä minä haluan tehdä kuin että kuuntelen jotain joka opettaa sitä mitä minä haluan tehdä. Järkevää minusta. 

Mutta tästä tuli nyt hieman pidempi alkuteksti, kun osasin tosiaankaan odottaa. Asiaa ja ei-niin-asiaa, eikä oikeastaan mitään oleellista asiaa siitä, mitä minä tällä blogilla haluan viestittää itsestäni. Ideanahan on jakaa pääasiassa omia ajatuksia lähinnä muotimaailmasta, mutta muutenkin omasta henkilökohtaisesta elämästä. Varmaan jotain muutakin skeidaa, mitä ikinä nyt sitten jaksan keksiäkään.