Muodin kiertokulku

Noin vuosi sitten törmäsin kirjakaupassa Fashion: 150 Years Couturies, Designers, Labels nimiseen "eepokseen", jonka on kirjoittanut Charlotte Seeling. Kirjan nimestä voi jo päätellä, että se sisältää sivutolkulla asiaa muodin historiasta aina tähän päivään saakka. Se kattaa niin vanhat couturen kuninkaat kuin nykymuodin seuratuimmat suunnittelijat (ainakin joitain näistä.) Myös faktatietoja menneiden vuosikymmenien trendeistä on sisällytetty kirjaan näkyvästi.
Päädyin äsken pitkästä aikaa hipelöimään kirjaa. Kaivoin sen hyllystä ja kelailin, että painaapa se paljon. 500 sivua pelkkää asiaa, eikä mitään turhaa tai ylimääräistä laitettu mukaan. Painavaa tekstiä (kirjaimellisesti) muodista ja sen historiasta kiinnostuneille ihmisille. Täydellistä. Kuppi kuumaa kahvia, kirja kainaloon ja sohvalle.

Jos muotialalla haluaa pärjätä, on selvää, että täytyy pystyä tuntemaan myös sen historiaa. Siinä mielessä kirja onkin erittäin opettavainen ja palkitsee mukavasti lukijansa. Kirja etenee kronologisesti couturen syntymästä tämän päivän suunnittelijoihin. Legendaaristen muotitalojen kuten Balenciagan, Chanelin, Diorin ja monien muiden synnystä oli vain mielenkiintoista lukea ja ilo huomata, että asiat eivät tapahtuneet aivan kädenkäänteessä, ainakaan monien kohdalla. Siinä sivussa oli mahtavaa katsella couturea jostain vuosien takaa. Ei voinut olla toteamatta sitä seikkaa, että vaikka monissa asuissa mallit olivat vanhentuneet, samat ideat elävät edelleen nykypäivänä. Muoti kun kiertää itseään, vähän niin kuin maa aurinkoa.

Zipper detail

Ajattelin jakaa pari kuvaa eräästä kassista, jonka tossa taannoin sain tehtyä. Kyseessähä on nahkainen tote-laukku, mikä on tehty vähän Martin Margielan hengessä. Oman yksilöni valmistin kierrätysmateriaalista, tarkemmin sanottuna järkyttävästä nahkahameesta. Hameessahan tietenkin oli vetoketju, minkä sitten säästin ihan vain yksityiskohdaksi, mutta toimii se siinä sivussa myös tilavana sivutaskuna.
    Kaiken kaikkiaan erittäin simppeli projekti, jonka lopputulokseen olen yllättävänkin tyytyväinen. Ja nahkan ompelusta on mainittava sen verran, että se on ehdottomasti yksi suosikki materiaali, josta henkilökohtasesti tykkään työstää erilaisia juttuja. Paksumpien kohtien ompelu voi hieman tuottaa haasteita, mutta muuten yllättävän helppo materiaali. Ja tietenkin aito nahka on kestävää.
Alla olevat kuvat on räpsästy vanhalla kameralla, eikä laatu ihan sieltä miellyttävämmästä päästä ole, mutta näillä mennään. Tarkempiakin kuvia on tarkotus tänne latailla jossain vaiheessa varmasti.

 

Inspiraation lähteet:  Martin Margiela/gTIE/Outsapop

Classy or trashy?

Kuka on tyylikäs? Kuka määrittelee kuka milloinkin on tyylikäs? Kaikilla meillähän on oma mielikuvamme tyylikkyydestä, mutta se mikä toisen mielestä voi näyttää hyvältä ja tyylikkäältä, voi jonkun toisen mielestä olla jotain aivan muuta.

Sana tyyli tuo minulle heti ensimmäisenä mieleen persoonallisuuden. Minusta tyyliin kuuluu olla persoonallista ja omanlaista meillä jokaisella. Ei tarvitse olla ”très chic” ollakseen chic. Ei tarvitse pukeutua Burberryn trenssiin, kiikuttaa kädessään Hermèksen Birkiniä tai Chanelin 2.55:ta. Tyylikkyys kumpuaa sisältä – meistä kaikista, vaikka joissain tapauksissa se näyttää olevan enemmän siellä hämärän rajamailla.

Suomalaisethan tyypillisesti ovat tuulipukukansaa, mutta löytyy täältä tyyliäkin ja persoonallista sellasta. Muistan lukeneeni erään ulkomaalaisen katumuotikuvaajan blogista hänen mietteitään Helsinkiläisestä katumuotiscenestä. Hän kuvasi melko hyvin suomalaisia pukeutujia persoonallisiksi, hieman venäläisvaikutteisiksi, mutta silti aina löytyy se scandinaavinen minimalistisuus jota me täällä tunnumme kunnioittavamme yhä edelleen.

Minimalistisuus – ainakin minun kirjoissa – on vain hyvä. En tykkää, kun asuihin tungetaan turhaan mitään ylimääräistä, enkä hirveemmin nauti katsella katukuvassa ihmisiä, jotka on pukeutunu kaikkiin sateenkaaren väreihin.  Olen mieleltäni erittäin eloisa, vois jopa sanoa, että kirjava, mutta pukeutumisessani ja tyylissäni tämä kirjavuus harvoin näkyy. Tyyliäni kuvailisin mieluummin tummaksi, minimalistiseksi, mutta silti tykkään lisätä aina muutaman twistin asuihini. Twistien ei aina tarvitse olla räiskyviä, vaan ne voimat olla myöskin hyvin hentoja yksityiskohtia, joihin kiinnittää huomiota vain tarkemmalla vilkaisulla.

Tässä kiteytyy aika mainiosti eräs trendi, jota omaan pukeutumiseeni aion lisätä; raa'at reunat. Lisäks toi käärmenahkaclutch ei olis myöskäään huonompi hankinta.

 Värienkäyttöni on melko köyhää. Vaatekaapista pursuaa mustaa. Ja harmaata, mutta lähinnä mustaa. Myös sinisen erilaisia sävyjä löytyy, mutta lähinnä on pysytty siinä laivaston(sinisessä) värissä. Kielletyllä listalla minun kaapissani on ehdottomasti oranssi JA kirkkaanvihreä. En voi kuvitella pukeutuvani oranssiin, se olisi jo vähän turhankin radikaalia. Toisaalta tämän hetkinen ongelmani onkin, että olen alkanut lämmetä tälle kielletylle värille nähtyäni sitä SS12- näytöksissä. Myös pastellit vanhat inhokkini ovat alkaneet näyttää hyvältä minunkin silmissäni ja voinkin kuvitella kevään ja kesän aikana niiden näyttävän jopa hyvältä, mutta tietenkin pienissä määrissä. Jos pukeutuisin päästä varpaisiin pastelliin, voisin oikeastaan oksentaa vain. Mutta vaikka tyylini on minimalistista, niin onko se tyylikästä? Eihän minimalistisuus takaa sitä tyylikkyyttä. Tässä tapauksessa vaatteiden istuvuus, materiaalivalinnat, tietty asusteiden yhdistely nousee avainasemaan. Muistan lukeneeni suomalaisesta muotilehdestä (en muista mistä) jonkun stylistin mietteitä ja hän painotti, että asuissa olisi hyvä olla erilaisia materiaaleja ja tekstuureja saadakseen asun näyttämään entistä elävämmältä. Tuo ohje on painautunut takaraivooni ja olen kokenut sen jopa erittäin hyväksi. Tästä hyvä esimerkki on esimerkiksi nahka ja villa, jotka yhdessä näyttävät toisistaan ne parhaat puolet. Kun päälleen on vetäissyt vanhan kirpparilta löydetyn villapaidan ja aina yhtä tyylikkäät biker-nahkatakin, niin ei voi kuin huokaista kuinka sitä, kuinka ne parhaat puolet molemmista materiaaleista nousee esiin; villan pehmeys, nahan kovuus.

 Luettuani tuosta erilaisten materiaalien yhdistelystä olen vieläkin enemmän kiinnittänyt vaatteissa oleviin materiaalilappuihin. Akryylineuleet olen jo pitkän aikaa jättänyt ostamatta, vaikka vaate voisikin sinällään näyttää hyvältä. Olen vain todennut jo monen monta kertaa, että sen ostaminen ei kaikesta huolimatta kannata. Vaate menettää useimmissa tapauksissa muotonsa jo ensimmäisellä pesukerralla ja sekös vituttaa. Tyylissäni onkin sen minimalistisuuden keskellä kiinni hyvistä kestävistä materiaaleista sekä värien käytöstä hyvällä maulla.

Ja lopuksi on ehkä hyvä mainita, että pukeutuessaan muodikkaasti ei voi taata sitä, että näyttää tyylikkäältä. Trendeistä on loppujen lopuksi hyvä vain kaapata ne parhaat päältä, mitkä itselleen sopii.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

/Stockholm Streetstyle/

Question number one

Mitä on muoti? Onko muoti vain ohikiitäviä trendejä, joista vain parhaat poimitaan päältä, vai onko siinä jotain muutakin? Minulle muoti merkitsee niitä ohikiitäviä trendejä, joista parhaiten itselleen ja omaan tyyliinsä sopivat elementit poimitaan, mutta on se muutakin. Minulle muoti toimii porttina kaiken arjen keskellä jonnekin muualle. Se on portti luksuksen pariin, missä välillä viettää mieluummin enemmän aikaa kuin esimerkiksi koulukirjojen parissa, jotka eivät ainakaan henkilökohtaisesti takaa loppujen lopuksi sen suurempia tunteenpurkauksia. Muodissa taas on tunteita. Se herättää aisteja; näkö-, kuulo-, tunto- ja jopa hajuaistin. Muoti tuo minun tapauksessani mielihyvää kaikille aisteille ja sen pariin on aina mukava palata. Se portti, joka antaa aisteilleni mahdollisuuden nauttia merkitsee minulle muutakin. Sen portin takana on maailma, jonka parissa unelmoin työskenteleväni jossain lähitulevaisuudessa. Se on oma henkilökohtainen päämääräni, ollut jo hyvän aikaa eivätkä ajatukset sitä kohtaan ole muuttuneet. Muoti, muotimaailma, vaatteet, asusteet – ne ovat vaan se juttu ja kaikki se, mikä tämän miljoonabisneksen takana jyllää. Siis sen kaiken glamourin takana, mitä netissä, lehdistä, tv:stä mistä vaan saa lukea, kuulla ja nähdä. Minua kiinnostaa se myös sieltä syvempää, aivan ytimestä saakka; luomisprosessista aina käyttöön saakka. Kuinka vaatteet suunnitellaan, toteutetaan, näytetään maailmalle, lähetetään lehdille kuvattavaksi, myydään – se kiinnostaa minua ja paljon. Tämä miljoonabisnes, joka työllistää monia, monia ihmisiä, vaikkakin joskus hieman arveluttavissa olosuhteissa (tästä lisää myöhemmin). 

Tiedän haluavani työllistyä muodin ja vaatteiden parissa, mutta tarkkaa suuntaa itselleni en ole asettanut. Suunnittelu, vaatteiden ompelu ja materiaalituntemus on tullut koulun myötä, joten sinänsä se suunnittelupuoli ja oman vaatemalliston luominen kiehtoo enemmän kuin ajatus pr- tai markkinointityöstä. Ei voi kylläkään kieltää, ettei suunnittelijankin työssä markkinointi olisi suuressa osassa, varsinkin jos on vasta oman puljun laittanut pystyyn. Siinä mielessä valmiit suhteet alan vaikuttajiin olisi jo hyvä olla olemassa, mutta ei kait kaikilla ole mahdollisuutta pyöriä alan kekkereissä kaupungilla. Tässä vaiheessa itsevarmuus ja itseluottamus nousevat avainasemaan, sillä uskoisin, että omaa brändiä rakentaessa itseluottamuksen puute voi tuottaa ongelmia myydä itseään eteenpäin. Oletettavasti siis jossain vaiheessa elämääni otan tähtäimeksi oman vaatemalliston, jonka parissa haluan kuluttaa aikaani toivoen siinä joskus tulevan jotain enemmän. Pelkkiä haaveitahan nämä ovat, mutta realistisia sellaisia. Ennen oman merkkini markkinoimista haluan tehdä jotain muuta, mutta muodinparissa silti.

 Olen aina ollut keskiverto oppilas, jonka koulunkäynti on ollut tasaisen paksua. Tietyissä aineissa aina loistanut, toisissa taas vähän vähemmän (matemaattiset aineet…) enkä koskaan ole oikeastaan ollut järin motivoitunut opiskelija loppujen lopuksi. Kavereiden kanssa hengailu ja juhliminen on enemmän ollut minua, mutta silti olen asettanut tavoitteeni suhteellisen korkealle. Haluan menestyä. Haluan tehdä jotain, mistä olen aina unelmoinut, enkä missään tapauksessa halua jäädä paikoilleni ja käydä töissä kahdeksasta neljään, vaikka joillekin tällaiset rytmit voivat sopia. Minulle ei sovi. Olen menevä, enkä lainkaan paikoillani pysyvä. Haluan tehdä asiat omalla tavallani, enkä niin kuin minua käsketään tekemään. Haluan päättää mihin menen ja milloin menen, määrittää omat aikatauluni. Tässä mielessä itselleen töitä tekeminen olisi kannattavaa, etenkin jos on samanlainen boheemi taiteilijasielu, joka mieluummin nauttii lasin tai kaksi viiniä, tekee muutamia raapustuksia omaksi ilokseen, kuuntelee musiikkia josta inspiroituu, selailee viimeisimmät muotilehdet ja räpeltää vaatteiden parissa jollain vanhalla ompelukoneella. Kuulostaa laiskalta, mutta täysin minulta. Mutta palatakseni koulunkäynti aiheeseeni haluan mainita, että olen aina kokenut, kaikesta tästä laiskuudesta huolimatta, oppivani paremmin tekemällä kuin istumalla koulun penkillä. Siitä pääsenkin seuraavaan haaveeseeni, joka on niinkin jännä kuin: haluaisin työskennellä vaatesuunnittelijan assistenttina vuoden tai pari, tai pari enemmänkin. Tuntuu, että saisin siitä enemmän irti kuin mitä koulu on minulle missään vaiheessa tarjonnut. Uskon ainakin, että saisin huomattavasti hyödyllisempää tietoa joltain, joka tekee ammatikseen sitä, mitä minä haluan tehdä kuin että kuuntelen jotain joka opettaa sitä mitä minä haluan tehdä. Järkevää minusta. 

Mutta tästä tuli nyt hieman pidempi alkuteksti, kun osasin tosiaankaan odottaa. Asiaa ja ei-niin-asiaa, eikä oikeastaan mitään oleellista asiaa siitä, mitä minä tällä blogilla haluan viestittää itsestäni. Ideanahan on jakaa pääasiassa omia ajatuksia lähinnä muotimaailmasta, mutta muutenkin omasta henkilökohtaisesta elämästä. Varmaan jotain muutakin skeidaa, mitä ikinä nyt sitten jaksan keksiäkään.