sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Melancholia
Sain eilen vihdoin ja viimein katsottua Lars Von Trierin ohjaaman ja käsikirjottaman elokuvan, Melancholia. Elokuvaa on kehuttu paljon, mutta silti onnistuin olla asettamatta sen suurempia odotuksia kyseiselle pätkälle, vaikka ei voi kieltää, etteikö elokuva olisi niitä kaikkia kehuja ansainnut.
Se on kaunis teos ennen kaikkea, mielettömän hyvin hyvin rakennettu ja visuaalisesti erittäin kaunis. Elokuvan naisnäyttelijät tekevät mielettömät roolisuoritukset, etenkin Kirsten Dunst näytellessään masentunutta Justinea. Suosittelen lämpimästi katsomaan kyseisen elokuvan, jos haluaa näyttävää visuaalista tykitystä silmilleen.
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
Muodin kiertokulku
Noin vuosi sitten törmäsin kirjakaupassa Fashion: 150 Years Couturies, Designers, Labels nimiseen "eepokseen", jonka on kirjoittanut Charlotte Seeling. Kirjan nimestä voi jo päätellä, että se sisältää sivutolkulla asiaa muodin historiasta aina tähän päivään saakka. Se kattaa niin vanhat couturen kuninkaat kuin nykymuodin seuratuimmat suunnittelijat (ainakin joitain näistä.) Myös faktatietoja menneiden vuosikymmenien trendeistä on sisällytetty kirjaan näkyvästi.
Päädyin äsken pitkästä aikaa hipelöimään kirjaa. Kaivoin sen hyllystä ja kelailin, että painaapa se paljon. 500 sivua pelkkää asiaa, eikä mitään turhaa tai ylimääräistä laitettu mukaan. Painavaa tekstiä (kirjaimellisesti) muodista ja sen historiasta kiinnostuneille ihmisille. Täydellistä. Kuppi kuumaa kahvia, kirja kainaloon ja sohvalle.
maanantai 26. maaliskuuta 2012
Zipper detail
Ajattelin jakaa pari kuvaa eräästä kassista, jonka tossa taannoin sain tehtyä. Kyseessähä on nahkainen tote-laukku, mikä on tehty vähän Martin Margielan hengessä. Oman yksilöni valmistin kierrätysmateriaalista, tarkemmin sanottuna järkyttävästä nahkahameesta. Hameessahan tietenkin oli vetoketju, minkä sitten säästin ihan vain yksityiskohdaksi, mutta toimii se siinä sivussa myös tilavana sivutaskuna.
Kaiken kaikkiaan erittäin simppeli projekti, jonka lopputulokseen olen yllättävänkin tyytyväinen. Ja nahkan ompelusta on mainittava sen verran, että se on ehdottomasti yksi suosikki materiaali, josta henkilökohtasesti tykkään työstää erilaisia juttuja. Paksumpien kohtien ompelu voi hieman tuottaa haasteita, mutta muuten yllättävän helppo materiaali. Ja tietenkin aito nahka on kestävää.
Alla olevat kuvat on räpsästy vanhalla kameralla, eikä laatu ihan sieltä miellyttävämmästä päästä ole, mutta näillä mennään. Tarkempiakin kuvia on tarkotus tänne latailla jossain vaiheessa varmasti.
Kaiken kaikkiaan erittäin simppeli projekti, jonka lopputulokseen olen yllättävänkin tyytyväinen. Ja nahkan ompelusta on mainittava sen verran, että se on ehdottomasti yksi suosikki materiaali, josta henkilökohtasesti tykkään työstää erilaisia juttuja. Paksumpien kohtien ompelu voi hieman tuottaa haasteita, mutta muuten yllättävän helppo materiaali. Ja tietenkin aito nahka on kestävää.
Alla olevat kuvat on räpsästy vanhalla kameralla, eikä laatu ihan sieltä miellyttävämmästä päästä ole, mutta näillä mennään. Tarkempiakin kuvia on tarkotus tänne latailla jossain vaiheessa varmasti.
tiistai 20. maaliskuuta 2012
Classy or trashy?
Kuka on tyylikäs? Kuka määrittelee kuka milloinkin on
tyylikäs? Kaikilla meillähän on oma mielikuvamme tyylikkyydestä, mutta se mikä
toisen mielestä voi näyttää hyvältä ja tyylikkäältä, voi jonkun toisen mielestä
olla jotain aivan muuta.
Sana tyyli tuo minulle heti ensimmäisenä mieleen
persoonallisuuden. Minusta tyyliin kuuluu olla persoonallista ja omanlaista
meillä jokaisella. Ei tarvitse olla ”très chic” ollakseen chic. Ei tarvitse
pukeutua Burberryn trenssiin, kiikuttaa kädessään Hermèksen Birkiniä tai Chanelin
2.55:ta. Tyylikkyys kumpuaa sisältä – meistä kaikista, vaikka joissain
tapauksissa se näyttää olevan enemmän siellä hämärän rajamailla.
Suomalaisethan tyypillisesti ovat tuulipukukansaa, mutta
löytyy täältä tyyliäkin ja persoonallista sellasta. Muistan lukeneeni erään
ulkomaalaisen katumuotikuvaajan blogista hänen mietteitään Helsinkiläisestä
katumuotiscenestä. Hän kuvasi melko hyvin suomalaisia pukeutujia
persoonallisiksi, hieman venäläisvaikutteisiksi, mutta silti aina löytyy se scandinaavinen
minimalistisuus jota me täällä tunnumme kunnioittavamme yhä edelleen.
Minimalistisuus –
ainakin minun kirjoissa – on vain hyvä. En tykkää, kun asuihin tungetaan
turhaan mitään ylimääräistä, enkä hirveemmin nauti katsella katukuvassa ihmisiä, jotka on pukeutunu kaikkiin sateenkaaren väreihin. Olen mieleltäni erittäin eloisa, vois jopa
sanoa, että kirjava, mutta pukeutumisessani ja tyylissäni tämä kirjavuus
harvoin näkyy. Tyyliäni kuvailisin mieluummin tummaksi, minimalistiseksi, mutta
silti tykkään lisätä aina muutaman twistin asuihini. Twistien ei aina tarvitse
olla räiskyviä, vaan ne voimat olla myöskin hyvin hentoja yksityiskohtia,
joihin kiinnittää huomiota vain tarkemmalla vilkaisulla.
Tässä kiteytyy aika mainiosti eräs trendi, jota omaan pukeutumiseeni aion lisätä; raa'at reunat. Lisäks toi käärmenahkaclutch ei olis myöskäään huonompi hankinta. |
Värienkäyttöni on
melko köyhää. Vaatekaapista pursuaa mustaa. Ja harmaata, mutta lähinnä mustaa.
Myös sinisen erilaisia sävyjä löytyy, mutta lähinnä on pysytty siinä laivaston(sinisessä)
värissä. Kielletyllä listalla minun kaapissani on ehdottomasti oranssi JA
kirkkaanvihreä. En voi kuvitella pukeutuvani oranssiin, se olisi jo vähän
turhankin radikaalia. Toisaalta tämän hetkinen ongelmani onkin, että olen
alkanut lämmetä tälle kielletylle värille nähtyäni sitä SS12- näytöksissä. Myös
pastellit vanhat inhokkini ovat alkaneet näyttää hyvältä minunkin silmissäni ja
voinkin kuvitella kevään ja kesän aikana niiden näyttävän jopa hyvältä, mutta
tietenkin pienissä määrissä. Jos pukeutuisin päästä varpaisiin pastelliin,
voisin oikeastaan oksentaa vain. Mutta vaikka tyylini on minimalistista, niin
onko se tyylikästä? Eihän minimalistisuus takaa sitä tyylikkyyttä. Tässä
tapauksessa vaatteiden istuvuus, materiaalivalinnat, tietty asusteiden
yhdistely nousee avainasemaan. Muistan lukeneeni suomalaisesta muotilehdestä
(en muista mistä) jonkun stylistin mietteitä ja hän painotti, että asuissa
olisi hyvä olla erilaisia materiaaleja ja tekstuureja saadakseen asun näyttämään
entistä elävämmältä. Tuo ohje on painautunut takaraivooni ja olen kokenut sen
jopa erittäin hyväksi. Tästä hyvä esimerkki on esimerkiksi nahka ja villa,
jotka yhdessä näyttävät toisistaan ne parhaat puolet. Kun päälleen on vetäissyt
vanhan kirpparilta löydetyn villapaidan ja aina yhtä tyylikkäät
biker-nahkatakin, niin ei voi kuin huokaista kuinka sitä, kuinka ne parhaat
puolet molemmista materiaaleista nousee esiin; villan pehmeys, nahan kovuus.
Luettuani tuosta
erilaisten materiaalien yhdistelystä olen vieläkin enemmän kiinnittänyt
vaatteissa oleviin materiaalilappuihin. Akryylineuleet olen jo pitkän aikaa
jättänyt ostamatta, vaikka vaate voisikin sinällään näyttää hyvältä. Olen vain
todennut jo monen monta kertaa, että sen ostaminen ei kaikesta huolimatta
kannata. Vaate menettää useimmissa tapauksissa muotonsa jo ensimmäisellä pesukerralla
ja sekös vituttaa. Tyylissäni onkin sen minimalistisuuden keskellä kiinni hyvistä
kestävistä materiaaleista sekä värien käytöstä hyvällä maulla.
Ja lopuksi on ehkä hyvä mainita, että pukeutuessaan
muodikkaasti ei voi taata sitä, että näyttää tyylikkäältä. Trendeistä on
loppujen lopuksi hyvä vain kaapata ne parhaat päältä, mitkä itselleen sopii.
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Question number one
Mitä on muoti? Onko muoti vain ohikiitäviä trendejä, joista
vain parhaat poimitaan päältä, vai onko siinä jotain muutakin? Minulle muoti
merkitsee niitä ohikiitäviä trendejä, joista parhaiten itselleen ja omaan
tyyliinsä sopivat elementit poimitaan, mutta on se muutakin. Minulle muoti
toimii porttina kaiken arjen keskellä jonnekin muualle. Se on portti luksuksen
pariin, missä välillä viettää mieluummin enemmän aikaa kuin esimerkiksi
koulukirjojen parissa, jotka eivät ainakaan henkilökohtaisesti takaa loppujen
lopuksi sen suurempia tunteenpurkauksia. Muodissa taas on tunteita. Se herättää
aisteja; näkö-, kuulo-, tunto- ja jopa hajuaistin. Muoti tuo minun
tapauksessani mielihyvää kaikille aisteille ja sen pariin on aina mukava
palata. Se portti, joka antaa aisteilleni mahdollisuuden nauttia merkitsee
minulle muutakin. Sen portin takana on maailma, jonka parissa unelmoin työskenteleväni
jossain lähitulevaisuudessa. Se on oma henkilökohtainen päämääräni, ollut jo
hyvän aikaa eivätkä ajatukset sitä kohtaan ole muuttuneet. Muoti, muotimaailma,
vaatteet, asusteet – ne ovat vaan se juttu ja kaikki se, mikä tämän
miljoonabisneksen takana jyllää. Siis sen kaiken glamourin takana, mitä
netissä, lehdistä, tv:stä mistä vaan saa lukea, kuulla ja nähdä. Minua
kiinnostaa se myös sieltä syvempää, aivan ytimestä saakka; luomisprosessista
aina käyttöön saakka. Kuinka vaatteet suunnitellaan, toteutetaan, näytetään
maailmalle, lähetetään lehdille kuvattavaksi, myydään – se kiinnostaa minua ja
paljon. Tämä miljoonabisnes, joka työllistää monia, monia ihmisiä, vaikkakin
joskus hieman arveluttavissa olosuhteissa (tästä lisää myöhemmin).
Tiedän haluavani työllistyä muodin ja vaatteiden parissa,
mutta tarkkaa suuntaa itselleni en ole asettanut. Suunnittelu, vaatteiden
ompelu ja materiaalituntemus on tullut koulun myötä, joten sinänsä se
suunnittelupuoli ja oman vaatemalliston luominen kiehtoo enemmän kuin ajatus
pr- tai markkinointityöstä. Ei voi kylläkään kieltää, ettei suunnittelijankin
työssä markkinointi olisi suuressa osassa, varsinkin jos on vasta oman puljun
laittanut pystyyn. Siinä mielessä valmiit suhteet alan vaikuttajiin olisi jo
hyvä olla olemassa, mutta ei kait kaikilla ole mahdollisuutta pyöriä alan
kekkereissä kaupungilla. Tässä vaiheessa itsevarmuus ja itseluottamus nousevat
avainasemaan, sillä uskoisin, että omaa brändiä rakentaessa itseluottamuksen
puute voi tuottaa ongelmia myydä itseään eteenpäin. Oletettavasti siis jossain
vaiheessa elämääni otan tähtäimeksi oman vaatemalliston, jonka parissa haluan
kuluttaa aikaani toivoen siinä joskus tulevan jotain enemmän. Pelkkiä
haaveitahan nämä ovat, mutta realistisia sellaisia. Ennen oman merkkini
markkinoimista haluan tehdä jotain muuta, mutta muodinparissa silti.
Olen aina ollut
keskiverto oppilas, jonka koulunkäynti on ollut tasaisen paksua. Tietyissä
aineissa aina loistanut, toisissa taas vähän vähemmän (matemaattiset aineet…) enkä
koskaan ole oikeastaan ollut järin motivoitunut opiskelija loppujen lopuksi.
Kavereiden kanssa hengailu ja juhliminen on enemmän ollut minua, mutta silti
olen asettanut tavoitteeni suhteellisen korkealle. Haluan menestyä. Haluan
tehdä jotain, mistä olen aina unelmoinut, enkä missään tapauksessa halua jäädä
paikoilleni ja käydä töissä kahdeksasta neljään, vaikka joillekin tällaiset rytmit
voivat sopia. Minulle ei sovi. Olen menevä, enkä lainkaan paikoillani pysyvä.
Haluan tehdä asiat omalla tavallani, enkä niin kuin minua käsketään tekemään. Haluan
päättää mihin menen ja milloin menen, määrittää omat aikatauluni. Tässä
mielessä itselleen töitä tekeminen olisi kannattavaa, etenkin jos on
samanlainen boheemi taiteilijasielu, joka mieluummin nauttii lasin tai kaksi
viiniä, tekee muutamia raapustuksia omaksi ilokseen, kuuntelee musiikkia josta
inspiroituu, selailee viimeisimmät muotilehdet ja räpeltää vaatteiden parissa
jollain vanhalla ompelukoneella. Kuulostaa laiskalta, mutta täysin minulta.
Mutta palatakseni koulunkäynti aiheeseeni haluan mainita, että olen aina kokenut,
kaikesta tästä laiskuudesta huolimatta, oppivani paremmin tekemällä kuin
istumalla koulun penkillä. Siitä pääsenkin seuraavaan haaveeseeni, joka on
niinkin jännä kuin: haluaisin työskennellä vaatesuunnittelijan assistenttina
vuoden tai pari, tai pari enemmänkin. Tuntuu, että saisin siitä enemmän irti
kuin mitä koulu on minulle missään vaiheessa tarjonnut. Uskon ainakin, että
saisin huomattavasti hyödyllisempää tietoa joltain, joka tekee ammatikseen
sitä, mitä minä haluan tehdä kuin että kuuntelen jotain joka opettaa sitä
mitä minä haluan tehdä. Järkevää minusta.
Mutta tästä tuli nyt hieman pidempi alkuteksti, kun osasin
tosiaankaan odottaa. Asiaa ja ei-niin-asiaa, eikä oikeastaan mitään oleellista
asiaa siitä, mitä minä tällä blogilla haluan viestittää itsestäni. Ideanahan on
jakaa pääasiassa omia ajatuksia lähinnä muotimaailmasta, mutta muutenkin omasta
henkilökohtaisesta elämästä. Varmaan jotain muutakin skeidaa, mitä ikinä nyt
sitten jaksan keksiäkään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)